Muutama viikko sitten luin Helsingin Sanomien sunnuntai-liitteestä artikkeli muoti- ja elämäntapabloggaajista.[1] Oli mielenkiintoista lukea ihmisistä blogien takana. Heidän kirjoituksiaan lukee joka viikko tuhannet ihmiset ympäri Suomea. Blogit ovat jopa niin suosittuja, että kirjoittajat tunnetaan julkkisten tavoin kaupungilla. Mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien artikkelin teki se, että bloggarit kritisoivat lukijoitaan medialukutaidottomuudesta. Monet lukijat luulevat bloggarien sulkeutuvan laatikkoon tai kaappiin suljettuaan tietokoneensa. Arkipäivästä tiedämme, ettei tämä ole totta. Arki jatkuu vaikka suljemme oman sosiaalisenmedian minän.
Miksi sitten blogeja luetaan? Ihmisillä on ilmeisesti luonnostaan palava tiedonhalu, jota he haluavat tyydyttää, tai sitten kyseessä on halu tirkistellä. Sanomalehtiartikkelin mukaan blogeissa ei saisi ilmaista negatiivisia tunteita, muuten kevyen ja hyvän elämän illuusio särkyy. Toisaalta kuka tahansa voi luoda itsestään kuvaa epäonnistujana, jotta muille tulisi parempi olo. Toinen taas voi tuumia, että ainakin minulla menee paremmin, vaikka räntää tulee kuin kaatamalla ja auton helma kukkii ruostetta. Yhtä kaikki blogin luoma todellisuus on illuusio, kuviteltu totuus.
Illuusion luominen ei ole uusi ilmiö. Tätä keinoa todellisuuden hävittämiseen on käytetty jo historian alkuhämärästä lähtien. 1800-luvun lopun oppineet olivat huolissaan naisista, jotka lukivat keveää kirjallisuutta paetakseen totuutta. Yksi modernin ajan klassikoista, Gustave Flaubertin Madame Bovary aiheutti aikanaan valtavaa kohua. Paradoksaalisesti romaania syytettiin naisten moraalin rappeutumisesta ja turhien ajatusten päähän ujuttamisesta, vaikka kirja on tyyliltään realistinen. Se kertoi fiktiivisesti todellisuudesta, ympärillä tapahtuvista asioista, jotka perustuivat tositapahtumiin.
Viimeisen vuosisadan aikana mainosmiehet ovat oppineet käyttämään illuusion voimaa. Mainoksissa luvataan uutta parempaa tulevaisuutta, jahka kuluttaja on ostanut tuotteen. Suuret yritykset ja niiden luomat brändit elävät jo omaa elämäänsä ja toisaalta siten luovat todellisuutta. En toisaalta väitä, ettei päivittäishyödyke saattaisi parantaa elämän laatua, mutta monesti mainokset vain lupaavat kovin paljon.
Luotu illuusio kiehtoo ihmistä, joten mainokset tarjoavat nykyihmisille verrattain helpon tien todellisuuspakoon ja itsessään mainoksen lupaama helpompi elämä voi olla tärkeämpi kuin itse hyödykkeen hankkiminen. Ihmisen mielikuvituksella on uskomaton voima.
Aikanaan liikkuvan kuvan mahdollisuudet mainonnan väylänä kyseenalaistettiin. Sitä pidettiin sekavana ja hankalana mainoksien kannalta. Legendan mukaan ensimmäinen elokuvaesitys[2] päättyi kaaokseen, koska ihmiset luulivat junan ajavan valkokankaalta heidän ylitseen. Liikkuvan kuvan muodostamaa illuusiota pidettiin näin ollen melko vaikuttavana ja todellisena, mutta hankalana käsitellä. Sen potentiaalista voimaa ei vielä tunnettu.
Sama pätee sosiaaliseen mediaan, jonka olennainen osa ovat myös blogit. Niiden käyttöä mainoskanavana ei vielä täysin tunnusteta. Tästäkin huolimatta blogikirjoitusta harrastaville maksetaan melko suuria summia jopa Suomessa, vaikka ei täysin tiedetä miten ne vaikuttavat kuluttajaan. Yksi asia on kuitenkin suhteellisen varma. Ne luovat kuvan illuusiosta. Vaihtoehtoisen todellisuuden.
Sosiaalinen media tarjoaa jo nykyisin laajan arsenaalin työkaluja mainostajille ja brändien rakentajille, oli tuote sitten ihminen tai mekaaninen laite. Blogiin tai facebook-profiiliin pystyy huomaamatta piilottamaan tuotteita ja samalla mainostamaan niitä, toisin kuin televisiossa tai elokuvissa, joista varsin heikollakin medialukutaidolla pystyy erottamaan tuotesijoittelun. Sosiaalinen media tarjoaa tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet rakennetun todellisuuden luomiseen ja illuusioiden kaupitteluun. Mainostajien täytyy vain keksiä miten eri ratkaisuja pystytään hyödyntämään yritysten ulkoisessa viestinnässä.
[1] Helsingin Sanomat 16. tammikuuta 2011, sunnuntai D1-D2.
Lauri Kaira
0 kommenttia:
Lähetä kommentti