Sosiaalisen median virtuaalisista työkaluista on vouhotettu jo vuosia. Internetin esi-isä ARPANET oli toiminnassa jo vuonna 1969, joten sosiaalisen median vallankumous oli varmasti ennakoitavissa. 1980-luvulla tietotekniikan harrastajat käyttivät tietoteknisiä sosiaalisia alustoja ohjelmien ja tietojen jakamiseen TCP/IP-protokollan yleistyessä, mutta Internet ei saavuttanut monesta syystä vielä suuren yleisön suosiota. Tietotekniset ratkaisut eivät olleet vielä tarpeeksi viehättäviä, kehittyneitä ja taloudellisesti kannattavia. Amazon-verkkopalvelu perustettiin 1990-luvun puolivälissä hyvään aikaan, jolloin modeemiyhteydet nopeutuivat myös digitaalisten yhteyksien yleistyessä. Myöhemmin langattomat verkkotekniikat mullistivat netin käytön. Web 2.0 yleistyi 2000-luvun alussa. Se on kiistelty käsite, jolla lyhyesti sanottuna tarkoitetaan sisällön tuottamista vuorovaikutteisesti tietoverkkoihin.
Nettiyhteyksien nopeutuessa ja yleistyessä myös mobiileihin alustoihin, on luonnollista, että yritykset sijoittavat yhä suurempia satsauksia näkyvyyteen Internetissä osana kokonaisvaltaista design managementia ja markkinointiviestintää. Pilvipalvelut ovat tulleet jäädäkseen ja yhä suuremmat tietojärjestelmäkokonaisuudet siirtyvät verkkoon. On mielenkiintoista nähdä, millaisia ratkaisuja tulee olemaan ubiikkiteknologioiden ja neljännen sukupolven langattomien verkkoratkaisujen yleistyessä. Yhä useammat laitteet, kodinkoneet tai muut esineet voivat tuottaa tietoa verkkoon tilastaan sekä ympäristönsä tilasta. Verkon välittämää tietoa voidaan säädellä, tilastoida ja analysoida erilaisissa hyödyllisissä pilvipalveluissa.
Mitä mahdollisuuksia lähes kaikkialle lonkeronsa ulottava jokapaikan tietotekniikka – ubiikki tietoverkko tai ns. läsnä-äly – voi tarjota lähitulevaisuudessa: jatkuvaa kodinkoneiden tweettausta niiden toiminnasta, lisääntynyttä yksityisyyden menettämistä vai yhä laadullisesti paranevaa ympäristön ja ihmisen yhteisymmärrystä, josta hyötyvät toiset ihmiset ja vaikka terveydenhuoltojärjestelmä? Täytyy kysyä ensin: onko Web 2.0 tuottanut ihmisille parempaa elämänlaatua? Niin – tulisimmeko toimeen ilman ”blogeja, jaikuja, kaikuja, flickereitä ja facebookkeja”?
Onko nykymuodossa oleva sosiaalinen media parantanut elämänlaatuamme vai ainoastaan tuonut yhden tavan käsitellä sosiaaliseksi pääomaksi uhrattua tietoa ja tehostanut viestintää? Tekevätkö tiedon saavutettavuus, informaation joustava kulku, tehostunut viestintä ja virtuaaliset kaverit meistä onnellisen tai edes tyytyväisen? Tuovatko sosiaalisen median välineet meille lisäarvoa vai ohjaavatko toimintaamme silkka mielenkiinto, uteliaisuus ja tarve kannanottoon? Muodostavatko inhimilliset vuorovaikutussuhteet kuitenkin todella merkitykselliseksi myös tietoverkot? Toisaalta koneiden ja ihmisen vuorovaikutukseen perustuvat web-tekniikat ja -teknologiat voivat toimia vaikka hengenpelastajina varoittaen tulevasta luonnonkatastrofista…
On mielenkiintoista nähdä, millaisesta ihmisen, koneiden ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta puhumme seuraavien vuosien aikana. ”Web 3.0” on ollut yksi tapa yrittää ennakoida ja selittää tätä kokonaisuutta. Yksi askel koneiden ja ihmisten välisen ymmärryksen laajentamiseksi on ollut kehittää semanttisen webin teknologioita. Tim Berners-Lee, joka tunnetaan myös WWW:n kehittäjänä, määrittää semanttisen webin ”dataverkostoksi, joka voidaan käsitellä suoraan tai välillisesti koneiden avulla”. (www.wikipedia.com, suom. MJ) Sovellukset ja web-palvelut tulkitsevat tietoa oikeellisemmin ja paremmin tuntiessaan merkkimössöstä esille pompahtavia merkityksiä ja ilmiöiden välisiä semanttisia yhteyksiä teknisesti uudella tasolla. Sitten käydään vain odottamaan eri visioissa vuoteen 2020 sijoitettuja Web 4.0:n ubiikkeja ratkaisuja…
Matias Juomoja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti