SUUNVUORO

Vielä paremmaksi esiintyjäksi?

2012-01-20T14:52:00.002+02:00

Esilläoloa ja vuorovaikutusta on hyvä harjoitella, sillä näitä taitoja tarvitsemme joka ikinen päivä.

Vakuuttavaa esiintymistä on ilo seurata. Onkin tiettyjä asioita, joita esiintyjän tulee ottaa huomioon – ja niitä voi oppia. Sanaton viestintä puskee usein esiintyessä läpi, mutta hyvä esiintyjä osaa ottaa senkin huomioon.

Lue koulutuksestamme lisää

Elävöitä esitystäsi esimerkiksi Prezi presentaatiotyökalulla

Kriisiviestintäseminaari

2011-11-22T12:52:00.004+02:00

Lue lisää Turun AMK:n sivuilta.

Asiakkailla on suunvuoro

2011-11-15T13:48:00.005+02:00

Kielikoulutus tekee videointeja, valokuvauksia ja lehtijuttuja.
Asiakkaat voivat hyödyntää niitä markkinoinnissaan.

Lisää esimerkkejä ja tilaa omasi:
http://vimeo.com/album/1749366

Nordic Business Forum 30.9. - 1.10.2011 Jyväskylässä

2011-10-06T14:55:00.000+03:00

Tuottava vastuullisuus

Turun AMK:n kielikoulutuskeskuksen yrityskoulutuksen kolmikko sai mahdollisuuden osallistua huippuseminaariin Jyväskylässä. Haluamme jakaa kanssasi kokemaamme: uusia ideoita, ajatuksia ja pysähdyttävää ilmastonmuutosasiaa tuli kahdessa päivässä enemmän kuin osasimme odottaa. Paikalla oli huippuesiintyjiä puhumassa ajankohtaisista teemoista mm. Al Gore, Les Brown, Esko Aho, Alf Rehn, Pekka Himanen ja Sauli Niinistö. Yritämme tiivistää tähän edes osan sanomasta:

Pääpuhuja, Yhdysvaltojen entinen varapresidentti Al Gore toi esille ilmastomuutoksen nykytilaa valaisevalla esitystyylillään ja ajankohtaisella esitysmateriaalillaan. Varmasti jokaiselle salissa istujalle tuli tunne, että nyt on viimeinen aika ruveta reagoimaan vastuullisilla teoilla, jos haluaa pysäyttää ilmaston lämpenemisen. Teknologia kehittyy huimaa vauhtia, tietoa ja taitoa on, ainoastaan poliittinen tahto puuttuu. Kun tarpeeksi suuri joukko vaatii muutosta, niin se voi myös tapahtua. ”Jossain vaiheessa tosiasiat alkavat painaa niin vahvasti, että vastustus romahtaa”. Tutustu Al Goren perustamaan The Climate Reality Projectiin http://climaterealityproject.org/.

http://vimeo.com/29107248
100 miljoonan dollarin Innovaatiokeskus Helsinkiin

Al Goren pysäyttävän esityksen jälkeen toivoa huomiseen loi Yhdysvaltojen Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck, joka kertoi mm. USA:n armeijan huikeista investoinneista polttoaineteknologiaan. Hän painotti, ettei luontoa voi hallita ja se on joka tapauksessa voittaja. Hän kertoi seminaarissa uutisen: Helsinkiin, suurlähetystön yhteyteen, avataan uusi ilmastonmuutoksen tutkimuskeskus, Innovation Centre. Yhdysvaltojen suurlähettiläät ovat myös perustaneet Oreckin johdolla The League of Green Embassies -yhdistyksen, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta mm. uusiutuvasta energiasta: http://www.leagueofgreenembassies.org/

Les Brown: valittu maailman viiden parhaan puhujan joukkoon (Toastmasters International)

Les Brown on maailman tunnetuimpia puhe- ja motivaatiokouluttajia. Hän piti seminaariyleisön todellakin hereillä jatkuvalla vuorovaikutuksella, kysymyksiä ja väitteitä lenteli innostavan naurun siivittämänä. Häneltä opittiin konkreettisesti miten yleisöön luodaan tunneside. Henkilökohtaisesta tarinasta tulee myös yleisön tarina. Se oli hänen ”Power Voice”-salaisuutensa. Ihmiset muistavat asioita parhaiten, kun asiat liittyvät tunteisiin, ns. emotional memory. Katso ”7 Strategies to Communicate Your Way to Greatness” -videosarja: www.lesbrown.com/europe.

Suomalaisia huippupuhujia

Nykyisin Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja, entinen pääministeri Esko Aho painotti julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. ”Shared value” oli hänen teesinsä: maailmaa ei voida pelastaa, elleivät yritykset ja julkinen sektorin toimi yhdessä. Yritysten tulee olla kiinnostuneita yhteiskunnasta ja tukea demokratiaa ja yhteiskunnan pitää vuorostaan mahdollistaa vastuullista yrittämistä. Anonyymien lahjoitusten sijaan auttamiseen tulee sijoittaa myös resursseja ja osaamista. ”Maailman pelastamisesta pitää tehdä kannattavaa liiketoimintaa!”

Åbo Akademin professori Alf Rehn piti tyylinsä mukaisesti hyvin provosoivan puheen tulevaisuuden kestävyydestä. Esityksessään Rehn – kuten moni muukin seminaarin puhujista – painotti sitä, että nykyisten mm. kestävään kehitykseen liittyvien ongelmien ratkaisut eivät ole helppoja. Helppojen ratkaisujen välttäminen vaatii ihmisiltä mukavuusalueelta poistumista, on kohdattava The Inconvenient Truth – epämiellyttävä totuus. Mukavuusalueelta poistumiseen ja laatikon ulkopuolelta ajattelemiseen liittyen Rehn julisti myös vihaavansa termiä ”The Best Practises”, joka viittaa siihen, mikä toimi hyvin aikaisemmin. Tulisikin miettiä mitkä ovat ”The Next Practises”. Tutustu Alf Rehnin ajatuksiin luovuudesta täällä: http://www.suomenyrittajayhteiso.fi/videot/show/sbSxguhoMQ4

Filosofi, professori Pekka Himanen esitti seminaariyleisölle kolme kysymystä:
1. Miten saadaan esille ihmisissä kätkössä oleva potentiaali, ”kätkössä oleva arvokkuus”?
Lähtökohtaisesti jokaisen tulisi miettiä, mistä haluat, että sinussa on kyse? Hän painotti vuorovaikutuksen avaruutta. Yksilön potentiaali saadaan esiin rikastavan työyhteisön avulla:

2. Miten luovaa potentiaalia käytetään ratkaisemaan nykyajan isoja ongelmia?
”Kivikausi ei päättynyt kivien loppumiseen vaan luoviin ratkaisuihin” – Kun ihmiskunta päättää tehdä jotain toisin, päätöksen mukainen päämäärä on saavutettavissa!
3. Mitä jätämme jälkeemme?
Se lähtee siitä, mistä meissä on kyse – mistä haluat että sinussa oli kyse?
Arvokkaamman elämän hetki on nyt-hetki.

Tutustu Himasen ajatuksiin täällä: http://www.suomenyrittajayhteiso.fi/videot/show/SQHoLBpsAvo

Seminaarin tiukimman paneelikeskustelun järjesti EU-parlamentaarikko Eija-Riitta Korhola, joka parhaillaan valmistelee väitöskirjaansa ilmastopolitiikasta. Hän puhui ilmastonmuutoksesta ”ilkeänä ongelmana”, ja ärsytti vaatimalla tekoja sanahelinän sijaan. Tietoa on, mutta miksei se vaikuta tekoihin? Myös Trainers’ House Oyj:n perustaja Jari Sarasvuo oli kutsuttu mukaan puhumaan ”luopumisesta, luovuudesta ja elävästä uskosta”. Järjestäjätahon videoista löytyy tämäkin puheenvuoro.

Kaikkien esiintyjien puheissa korostuivat seuraavat asiat:

• Muutoksen on tapahduttava – yritysten on panostettava yhteiskuntavastuuseen.
• Ratkaisut eivät ole helppoja – on siirryttävä rutiineista epämukavuusalueelle.
• Työkalut muutokseen ovat jo täällä – toimintamallit eivät.
Al Gore vertasi tätä spektriin: Ihmissilmä ei näe kaikkia spektrissä näkyviä värejä, mutta ne ovat silti olemassa (ja tiedämmekin sen). On kehitettävä uusia keinoja nähdä uudet mahdollisuudet!

Seminaarin anti oli, että humanismi ja kaupanteko voivat toimia yhdessä. Vastuulliset arvot ja asenteet ovat ennakointia, parhaan liiketoiminnan perusta, ja ne tulee ottaa välittömästi käyttöön. Luonto voi muuten vielä enemmän sanoutua irti yhteistyöstä, enemmän kuin nykyiset tulvat ja täysin kuivuudesta tuhoutuneet alueet jo osoittavat. Suomessa kesät vain lämpenevät entisestään ja tuulet, tulvat ja myrskyt ovat olleet vielä hallittavissa… vai?

Työyhteisöihin ja johtajuuteen kiinnitettiin myös paljon huomiota. Uusiksi arvoiksi ehdotettiin mm. iloa, intoa, energisyyttä ja luovuutta. Himanen heitti, että olisimme avoimia kehittymisen ja kehittämisen alueella; veisimme eteenpäin sinun, ei minun, juttuja. Vuorovaikutus, toisen huomioonottaminen…

Paljon saimme ja paljon puhuimme. Mietimme välittömästi myös sitä, mitä me kielikoulutuksessa voisimme muuttaa, tehdä toisin. Liikelahjoista, papereiden printtaamisesta yms. me puhuimme. Muutoksethan lähtevät pienistä teoista ja ympäristövastuusta on kysymys joka päivä.

Ota kantaa jos luit tänne asti!
Mitä me voisimme AMK:ssa muuttaa, mitä jättää tekemättä, mitä tehdä toisin?

Marianne Renvall, Sara Pietilä ja Anne Lehikoinen

PS!
Kuvat kertovat usein enemmän kuin monet sanat, katso vaikka:
Linda Saukko-Raudan kuvalliset muistiinpanot seminaarista: http://saurau.posterous.com/

Viestintä ohjaa(maan) teknologiaa!

2011-09-27T15:41:00.000+03:00

Kirjoitatko wikiin tai blogiin? Käytkö keskusteluja Skypessä ja Adobe Connectissa? Vaihdatko tietoja Slide Sharessa? Lataatko videoitasi Vimeoon ja uusia sovelluksia tablettiin ja älypuhelimeen?

Miksi teet tätä kaikkea? Onko tästä sinulle hyötyä vai teetkö vain samalla tavalla kuin kaikki muut? Ohjaako sinua teknologia vai oma viestintätarpeesi?

Näiden kysymysten äärellä on jokainen yritys hankkiessaan uutta teknologiaa. Mitä hyötyä laitteista tai järjestelmistä on? Voimmeko uuden teknologian avulla viestiä paremmin? Mitä todella tarvitsemme?

Parempi on tietenkin kääntää koko asia toisinpäin: Lähdetään liikkeelle yrityksen viestintätarpeista ja mietitään sen jälkeen, mitkä viestintävälineet soveltuvat parhaiten yrityksen tarpeisiin.

Esimerkkinä kirjallinen viestintä

Tänä päivänä lähes jokainen kirjoittaa ja vastaanottaa sähköposteja. Mutta jos meillä onkin asiakirja, johon useamman henkilön pitäisi samanaikaisesti ottaa kantaa, sähköposti ei ole silloin yhtä toimiva kuin Google Docs tai Wiki-space. Jos lisäksi haluamme samanaikaisesti keskustella tästä aiheesta, voimme käyttää Skypeä tai jotain vastaavaa videokonferenssijärjestelmää.

Tällä tavoin viestintätarpeet ohjaavat valitsemaan tiettyjä teknisiä vaihtoehtoja eikä päinvastoin. On tietenkin tärkeää, että meillä on mahdollisuus käyttää nopeaa ja tehokasta teknologiaa, mutta se ei saa olla itsetarkoitus.

Viestintäkoulutus tutustuttaa välineisiin ja vaihtoehtoihin

Nykyään sujuva viestintä on yrityksen tärkeimpiä menestystekijöitä. Mielikuva yrityksestä rakentuu paljolti esimerkiksi nettisivujen ja sosiaalisen median kautta. Miten kirjoitetaan, miten usein sivuja päivitetään, miten käytetään kuvia ja elävää kuvaa. Ovatko sivut mielenkiintoiset?

Vuorovaikutus on kaiken perusta. Kuuntelemalla, keskustelemalla ja luomalla viestintäsisältöjä yhdessä asiakkaiden ja ympäristön kanssa, yritys menestyy.

Henkilöstön viestintäkoulutus auttaa vastaamaan yrityksen tarpeisiin. Onhan kuitenkin niin, että yrityksen henkilöt viestivät, tekniikka ei vieläkään pärjää itsekseen. Yritys voi jatkuvasti kehittää viestintäänsä kartoittamalla henkilöstön viestintätarpeita ja tarjota pitkäkestoista koulutusta osana yrityksen strategista suunnittelua. Samalla kehittyvät sekä henkilöstön viestintäosaaminen että viestintäteknologian käyttö.

Matkalla menestykseen

Yrityksen menestystarinaa kirjoitettaessa viestintä on vahvasti tunnustettu tekijä. Yrityksen mainetta määrittelee sen taito kertoa itsestä muille sekä olla dialogissa, viestiä. Kaikki kunnia tekniikalle, mutta viestinnän keskiössä on kuitenkin ihmisen taito puhua, kuunnella, kirjoittaa, lukea, keskustella ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Pidetään siis huolta ihmisestä; henkilöstön viestintätaidoista.

Meetings Mania

2011-09-02T10:13:00.005+03:00

You have a deadline approaching fast and you’ve a 2-hour meeting scheduled for the afternoon. Worse still, the company chatterbox is among the attendees listed on the agenda. Does this sound familiar? Or how about the “regular” meetings where you thoroughly enjoy meeting colleagues face-to-face but leave empty handed. Are we a generation of meeting-o-philes (people who love meetings) or is it simply that we crave getting together but need to formalize it?

How can we make meetings more effective? A few favourites I’ve picked up from colleagues and corporate clients:

Restrict meetings to 30 minutes. This was the practice of a company involved in the Osake project who had incredibly effective meetings.
Have informal meetings. The corporate teaching team at TUAS had a Pizza at noon concept, which meant enjoying Pizza on the first Monday of every month together. Completely voluntary, always a great turn out, sharing of ideas, peer support etc.
Use a tool like www.titanpad.com during the meeting so that people can type their comments or questions during the meeting and the chair can decide if they are relevant (also great as a backchannel for a presentation or for getting individuals or groups to brainstorm on the same document – even if they are in different locations.
Have a telephone or video conference – quick, easy, allows multitasking and also can record the session as a video minutes.

How about you? What are your suggestions for making meetings most effective?

- Kelly Raita -

Innovations for competence-konferenssi Lahdessa 19.-20.5.2011

2011-06-10T10:45:00.000+03:00

Innovations for competence-konferenssi Lahdessa 19.-20.5.2011

Kahden päivän kansainvälinen konferenssi käsitteli osaamista innovaation näkökulmasta. Konferenssi oli suunnattu sekä työelämän että koulutusmaailman edustajille ja keräsi monta sataa osallistujaa eri puolelta Eurooppaa. Olimme mukana esittelemässä Osake-hanketta posterinäyttelyssä.

Innovaatio on tärkeä osa osaamisen kehittämisessä. Miten osaamisesta saadaan innovatiivista, mitä taitoja yhteiskunnassa tarvitaan jatkossa ja miten näitä koulutetaan niin, että osaaminen luo lisää innovatiivisuutta? Lue lisää konferenssin puhujien ajatuksista osoitteessa http://pro.phkk.fi/kit/programme.htm

Tässä muutamia hyviä ”tärppejä konferenssista”

EK:n mielenkiintoinen raporttiin Oivallus osoitteessa http://ek.multiedition.fi/oivallus/fi/liitetiedostot/Oivallus_loppuraportti_web.pdf
Konferenssissa kiersi kuvittaja piirtämässä, mitä luennoilla puhuttiin. Tämä oli erittäin hauska tapa! www.kuvitellen.fi
Työ kehittyy, vuorovaikutus muuttuu (Kirsi Kallio) – esitys oli hyvä kooste ja esitys vuorovaikutuksen kehittämisestä muutoslaboratorioissa. Vahvimmin näistä kerrotuista kokemuksista jäi mieleen se, että esimerkiksi yrityskoulutuksessa tulee tehdä ero sen välillä, kehitetäänkö koulutuksessa opiskelijoiden taitoja vai yrityksen prosesseja. Eli vuorovaikutustaitojen kehittämisessä tulee ymmärtää ero ”competencen” (henkilön oma osaaminen) ja ”capacityn” (yrityksen kyvykkyys) välillä. Kallion esityksestä sai myös hyviä kirjavinkkejä. Niistä mainittakoon:
Virkkunen, J. & Ahonen, H. (2007). Oppiminen muutoksessa - uusi väline työyhteisön oppimiskäytäntöjen uudistamiseen Infor Oy, Vantaa.
Towards to The Social Media Leadership Theory (Katri Luukka)- esitys. Puhujan mukaan nykyiset johtajuusteoriat eivät huomioi sosiaalista media. Hyvä kirjavinkki johtajuuden muutoksen ymmärtämiseen: Open Leadership (2010) Charlene Li. Kirja on tilattu kielikeskukseen ja on varattavissa elokuussa.

Konferenssin sivuilla on nähtävillä koko ohjelma sekä abstraktit. http://www.phkk.fi/kit/

Mervi, Marianne ja Marjo

Innovaatioita ajassa

2011-05-27T15:04:00.000+03:00

Aikanaan ihmiset oppivat työn suvultaan tai työnantajalta, jonka palveluksessa he sitten viettivät lähes koko ikänsä. Erikoistuminen tapahtui luonnostaan resurssien, kiinnostuksen ja lahjojen ohjaamana. Osaamiselle kehittyi rutiineja ja työn tärkeyden vuoksi vastuulla oman työn laadusta oli keskeinen rooli. Ja näin saattoi myös luottaa osaamiskuvaan, joka tekijästä hahmottui.

Sittemmin on keksitty kaikkea kivaa tuohon lisäksi. Ensin tulivat tiimit. Ihmisten oli pystyttävä luokittelemaan moninainen ja vaihteleva osaamisensa siten, että heidät saattoi jakaa ryhmiin. Luokittelun ulkopuolinen osaaminen ja henkilökohtainen osaamiskuva käytännössä karsittiin. Sitten keksittiin hankkeet ja projektit. Työ, joka luonnostaan oli jaksottunut kokonaisuuksiksi resurssien ja yhteistyötahojen asettamissa raameissa, oli nyt tehtävä keksityissä aikaraameissa ja se tuotti tuloksen projektille, joka sitten päättyi ja jonka tuloksista toiminnan irrallisuudesta johtuen tuskin kovin laajalti koskaan jäi tietoa kenenkään käyttöön elämään. Tekijät suuntautuivat jo uusiin projekteihin. Tuloksia syntyi tiiviiseen tahtiin, projekti toisensa jälkeen. Aina uudelleen tehtiin tietyn asiakokonaisuuden työstä kartoitus ja suunnitteluvaihe, ja kun työkalut ja käytänteet saatiin kokoon, voitiin ne unohtaa ja alkaa suunnittelu alusta toisessa projektissa.

Sitten haluttiin yhä kauemmas irti todellisesta tekemisestä. Osaamisen eri osa-alueille alettiin antaa hienoja nimiä, joista uusina tuli muotia ja tietämällä sopivat sanat saattoi kategorioida itsensä osaksi asiantuntevaa ja aikaansaseuraavaa kärkijoukkoa. Jokainen toki käytti nimityksiä vähän omalla tavallaan ja asioista keskustellessa sisältöä tärkeämmäksi tulikin tuntea oikeat sanat ja käsitteet ja osata osoittaa kulloinkin muodikkainta suhtautumista noihin käsitteisiin, mitä ikinä ne sitten tarkoittavatkaan, jos mitään. Samat asiat nousivat eri ominaisuuksiltaan painottuen aallon harjalle vuodesta toiseen eikä kenenkään enää tarvinnut osata oman alansa asioistakaan mitään kokonaisuuksia. Riitti, että pysty hahmottamaan kulloinkin keskustelussa pyörivät termit ja osoittamaan oikeanlaista viisautta niihin kantaa ottamalla.

On saatu muutettua vanhanaikainen konkreettiseen tekemiseen ja tuloksiin painottuva osaamiskeskeinen maailma uudenlaiseksi ja iloiseksi kevyen näennäisen osaamisen suloiseksi tanssiksi. Osaamattomuus ja hallitsemattomuus tanssivat parrasvalojen loisteessa hypeen pukeutuneena ja taas pujahtavat varjoihin vaihtaakseen asuaan seuraavaa näytöstä varten. Laatu kukkii palveluissa ja tuotteissa ympärillämme, ja vanha tapa tehdä on unohtunut.

Tällaisia ajatuksia mielessä KIT konferenssin jälijltä,

MikkoMV

Trolli vai tosi?

2011-04-19T09:43:00.000+03:00

Yritysmaailmassakin halutaan monesti korostaa sosiaalisen median ja yleensä internetin hyödyntämistä ja käyttöä. Internet on helppo tapa pitää yhteyttä sidosryhmiin sekä markkinoida yrityksen tuotteita tai palveluita. Monet yritykset ovatkin esillä esim. Facebookissa, Twitterissä ja keskustelupalstoilla.

Internetin käyttö ja seuraaminen edellyttävät hyvää medialukutaitoa, sillä monet kanavat ovat avoimia, ja kuka tahansa voi kommentoida ja kirjoittaa niille.
Koska internet on hyvä tapa saada suuri seuraajajoukko, on syntynyt ilmiö, jota kutsutaan internet-slangissa trollaukseksi. Siksi onkin tärkeää oppia tunnistamaan trollit ja suhtautumaan kriittisesti nettikirjoitteluun.

Trolli on henkilö tai viesti, jonka tarkoitus on ärsyttää, aiheuttaa ristiriitoja ja sekaannusta. Toisin sanoen, tällainen henkilö pyrkii muun muassa herättämään suuria tunteita, esittämään fiktiivisiä asioita tosina tai provosoimaan lukijoita. Trollit voivat nähdä paljonkin vaivaa ja vaikuttavat joskus jopa asiallisilta esim. viitatessaan olemattomiin tutkimustuloksiin ja asiantuntijoihin, kuten tämä Tiede-lehden keskustelupalstalla oleva trollaus: http://www.tiede.fi/keskustelut/tiedevitsit-kiertoon-f21/lopullinen-raportti-wtc-7-romahti-mya-ta-tunnosta-t21726.html

Toisaalta, kaikki, mikä tuntuu trollaukselta, ei sitä kuitenkaan valitettavasti ole, vaan myös esimerkiksi yhteiskunnan vaikuttajiksi pyrkivät saattavat kärkkäillä ja absurdeillakin näkemyksillään vaikuttaa trolleilta. Esimerkiksi Vapauspuolueen eduskuntavaaliehdokas, Angélica Skywolfin, teksti saattaa ensi näkemältä vaikuttaa ns. trollin kirjoittamalta jo nimen, ajatusten sekä vaikkapa kielioppivirheiden perusteella, mutta googlaamalla eduskuntavaaliehdokkaita, kyseinen henkilö löytyy. Tässä linkki Angélica Skywolfin plogiin [sic]: http://www.poisonplanet.suntuubi.com/?cat=15&id=1

Vaikka termi trollaus kuulostaakin viittaavan skandinaaviseen, peikkoa tarkoittavaan sanaan, se on lähtöisin englannin kielen sanasta trolling, joka merkitsee vetouistelua. Trolli siis kuvainnollisesti vetää viehettä saalisparven läpi ja toivoo jonkun tarttuvan siihen.
Jos törmää kirjoitukseen, jota epäilee trolliksi, kannattaa kuitenkin tarkistaa, löytyykö asiasta tietoa muista lähteistä. Jos ei, kyseessä on luultavasti trolli. Netiketin mukaan trollia ei kannata ruokkia eli niihin kannattaa suhtautua kuin niitä ei olisikaan. Jo muutaman ihmisen trollaantuminen riittää ajamaan aloitetun keskustelun väärille urille ja näin täysin väärää tietoa lähtee kulkemaan muka totena useille eri tahoille. Älä siis tartu trollin koukkuun vaan ole lähdekriittinen ja pyri aina tarkistamaan internetistä löytyvä tieto.

Leena Tammi ja Suvi Johansson

Oraakkeleista matkakumppaneiksi

2011-02-14T16:46:00.001+02:00

Kasvu on tuttu käsite kaikenlaisen muutoksen ja etenemisen kuvaamiseksi. Se on aina myös vanhan jättämistä taakseen. Koulutuksen ja kasvatuksen näkökulma kasvuun on kuitenkin aina kontrolloitu. Alalle voisi sanoa kulminoituvan palavaa kontrollin tarvetta. Se on paradoksaalista, koska kasvattajan roolin voisi yhtä hyvin nähdä kasvuun innostajana. Innostajan on kuitenkin oltava valmis pysymään erillään kasvusta, ikäänkuin antamaan sen tapahtua. Kasvu ohittaa kasvattajan ja luo uutta, jota ei vielä ole olemassa. Hallitsematonta.

Vuorovaikutteinen Internet haastaa vanhan kontrollitarpeisen maailman. Muutos on vuorovaikutuksen ydin ja voimavara. Sitä ei voi hallita, mutta siihen voi vaikuttaa valinnoillaan. Kouluttajien ja opettajien suuri haaste on irtautua vanhasta roolistaan, jossa opiskelijalle määriteltiin raamit, kerrotiin miltä maailman kuuluu näyttää sitä katsoessa ja annettiin siihen maailmaan sopivat työkalut. Kouluttajien ja opettajien asema jalustalla porttina tiedon luo on sekin luhistumassa. Opetustilanteessa Internetin ääressä työskentelevä innostunut opiskelija saavuttaa oheistietoa ja syventävää tietoa, jota kouluttajalla ei ole. Hänen kysymyksensä voivat osua alueille, joille kouluttaja ei voi seurata ja joita hän ei tunne omakseen. Kouluttajan rooli muuttuu tutoriksi, joka tarjoaa mallin tielle tiedon luo ja valinnoille monimutkaisessa maailmassa.

Tulevaisuudessa kouluttajiksi hakeutuvat ihmiset ovat erilaisia kuin ennen. Arvovaltaisen asiantuntijan rooliin haluavat ohjautuvat muille aloille. Ennakkoluulottomat, mutta samalla kriittiset seikkailijat tulevat heidän tilalleen. Oraakkeleista tulee matkakumppaneita. Tieto muuttuu valikoidusta ja sosiaalisesti hyväksytystä kokoelmasta vuorovaikutteiseksi jatkuvaksi seikkailuksi, joka vaatii taitoja nähdä askelta pidemmälle, arvioida ja kysellä. Tieto muuttuu opiskelijoiden siihen tutustuessa, kouluttajasta tulee muutoksen asiantuntija ja rohkaiseva ohjaaja.

Mikko M. Viljanen

Timali

Luotu illuusio, kuviteltu totuus

2011-02-11T13:48:00.000+02:00

Muutama viikko sitten luin Helsingin Sanomien sunnuntai-liitteestä artikkeli muoti- ja elämäntapabloggaajista.[1] Oli mielenkiintoista lukea ihmisistä blogien takana. Heidän kirjoituksiaan lukee joka viikko tuhannet ihmiset ympäri Suomea. Blogit ovat jopa niin suosittuja, että kirjoittajat tunnetaan julkkisten tavoin kaupungilla. Mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien artikkelin teki se, että bloggarit kritisoivat lukijoitaan medialukutaidottomuudesta. Monet lukijat luulevat bloggarien sulkeutuvan laatikkoon tai kaappiin suljettuaan tietokoneensa. Arkipäivästä tiedämme, ettei tämä ole totta. Arki jatkuu vaikka suljemme oman sosiaalisenmedian minän.

Miksi sitten blogeja luetaan? Ihmisillä on ilmeisesti luonnostaan palava tiedonhalu, jota he haluavat tyydyttää, tai sitten kyseessä on halu tirkistellä. Sanomalehtiartikkelin mukaan blogeissa ei saisi ilmaista negatiivisia tunteita, muuten kevyen ja hyvän elämän illuusio särkyy. Toisaalta kuka tahansa voi luoda itsestään kuvaa epäonnistujana, jotta muille tulisi parempi olo. Toinen taas voi tuumia, että ainakin minulla menee paremmin, vaikka räntää tulee kuin kaatamalla ja auton helma kukkii ruostetta. Yhtä kaikki blogin luoma todellisuus on illuusio, kuviteltu totuus.

Illuusion luominen ei ole uusi ilmiö. Tätä keinoa todellisuuden hävittämiseen on käytetty jo historian alkuhämärästä lähtien. 1800-luvun lopun oppineet olivat huolissaan naisista, jotka lukivat keveää kirjallisuutta paetakseen totuutta. Yksi modernin ajan klassikoista, Gustave Flaubertin Madame Bovary aiheutti aikanaan valtavaa kohua. Paradoksaalisesti romaania syytettiin naisten moraalin rappeutumisesta ja turhien ajatusten päähän ujuttamisesta, vaikka kirja on tyyliltään realistinen. Se kertoi fiktiivisesti todellisuudesta, ympärillä tapahtuvista asioista, jotka perustuivat tositapahtumiin.

Viimeisen vuosisadan aikana mainosmiehet ovat oppineet käyttämään illuusion voimaa. Mainoksissa luvataan uutta parempaa tulevaisuutta, jahka kuluttaja on ostanut tuotteen. Suuret yritykset ja niiden luomat brändit elävät jo omaa elämäänsä ja toisaalta siten luovat todellisuutta. En toisaalta väitä, ettei päivittäishyödyke saattaisi parantaa elämän laatua, mutta monesti mainokset vain lupaavat kovin paljon.

Luotu illuusio kiehtoo ihmistä, joten mainokset tarjoavat nykyihmisille verrattain helpon tien todellisuuspakoon ja itsessään mainoksen lupaama helpompi elämä voi olla tärkeämpi kuin itse hyödykkeen hankkiminen. Ihmisen mielikuvituksella on uskomaton voima.

Aikanaan liikkuvan kuvan mahdollisuudet mainonnan väylänä kyseenalaistettiin. Sitä pidettiin sekavana ja hankalana mainoksien kannalta. Legendan mukaan ensimmäinen elokuvaesitys[2] päättyi kaaokseen, koska ihmiset luulivat junan ajavan valkokankaalta heidän ylitseen. Liikkuvan kuvan muodostamaa illuusiota pidettiin näin ollen melko vaikuttavana ja todellisena, mutta hankalana käsitellä. Sen potentiaalista voimaa ei vielä tunnettu.

Sama pätee sosiaaliseen mediaan, jonka olennainen osa ovat myös blogit. Niiden käyttöä mainoskanavana ei vielä täysin tunnusteta. Tästäkin huolimatta blogikirjoitusta harrastaville maksetaan melko suuria summia jopa Suomessa, vaikka ei täysin tiedetä miten ne vaikuttavat kuluttajaan. Yksi asia on kuitenkin suhteellisen varma. Ne luovat kuvan illuusiosta. Vaihtoehtoisen todellisuuden.

Sosiaalinen media tarjoaa jo nykyisin laajan arsenaalin työkaluja mainostajille ja brändien rakentajille, oli tuote sitten ihminen tai mekaaninen laite. Blogiin tai facebook-profiiliin pystyy huomaamatta piilottamaan tuotteita ja samalla mainostamaan niitä, toisin kuin televisiossa tai elokuvissa, joista varsin heikollakin medialukutaidolla pystyy erottamaan tuotesijoittelun. Sosiaalinen media tarjoaa tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet rakennetun todellisuuden luomiseen ja illuusioiden kaupitteluun. Mainostajien täytyy vain keksiä miten eri ratkaisuja pystytään hyödyntämään yritysten ulkoisessa viestinnässä.

[1] Helsingin Sanomat 16. tammikuuta 2011, sunnuntai D1-D2.

[1] Ensimmäisen maksullisena elokuvaesityksenä pidetään Lumièren veljesten järjestämää tilaisuutta, jossa esitettiin lyhytelokuva L’Arrivée d’un train en Gare de la Ciaotat – Juna saapuu asemalle.

Lauri Kaira

Sosiaalisesta mediasta ubiikkikehitykseen

2011-02-08T10:22:00.000+02:00

Sosiaalisen median virtuaalisista työkaluista on vouhotettu jo vuosia. Internetin esi-isä ARPANET oli toiminnassa jo vuonna 1969, joten sosiaalisen median vallankumous oli varmasti ennakoitavissa. 1980-luvulla tietotekniikan harrastajat käyttivät tietoteknisiä sosiaalisia alustoja ohjelmien ja tietojen jakamiseen TCP/IP-protokollan yleistyessä, mutta Internet ei saavuttanut monesta syystä vielä suuren yleisön suosiota. Tietotekniset ratkaisut eivät olleet vielä tarpeeksi viehättäviä, kehittyneitä ja taloudellisesti kannattavia. Amazon-verkkopalvelu perustettiin 1990-luvun puolivälissä hyvään aikaan, jolloin modeemiyhteydet nopeutuivat myös digitaalisten yhteyksien yleistyessä. Myöhemmin langattomat verkkotekniikat mullistivat netin käytön. Web 2.0 yleistyi 2000-luvun alussa. Se on kiistelty käsite, jolla lyhyesti sanottuna tarkoitetaan sisällön tuottamista vuorovaikutteisesti tietoverkkoihin.

Nettiyhteyksien nopeutuessa ja yleistyessä myös mobiileihin alustoihin, on luonnollista, että yritykset sijoittavat yhä suurempia satsauksia näkyvyyteen Internetissä osana kokonaisvaltaista design managementia ja markkinointiviestintää. Pilvipalvelut ovat tulleet jäädäkseen ja yhä suuremmat tietojärjestelmäkokonaisuudet siirtyvät verkkoon. On mielenkiintoista nähdä, millaisia ratkaisuja tulee olemaan ubiikkiteknologioiden ja neljännen sukupolven langattomien verkkoratkaisujen yleistyessä. Yhä useammat laitteet, kodinkoneet tai muut esineet voivat tuottaa tietoa verkkoon tilastaan sekä ympäristönsä tilasta. Verkon välittämää tietoa voidaan säädellä, tilastoida ja analysoida erilaisissa hyödyllisissä pilvipalveluissa.

Mitä mahdollisuuksia lähes kaikkialle lonkeronsa ulottava jokapaikan tietotekniikka – ubiikki tietoverkko tai ns. läsnä-äly – voi tarjota lähitulevaisuudessa: jatkuvaa kodinkoneiden tweettausta niiden toiminnasta, lisääntynyttä yksityisyyden menettämistä vai yhä laadullisesti paranevaa ympäristön ja ihmisen yhteisymmärrystä, josta hyötyvät toiset ihmiset ja vaikka terveydenhuoltojärjestelmä? Täytyy kysyä ensin: onko Web 2.0 tuottanut ihmisille parempaa elämänlaatua? Niin – tulisimmeko toimeen ilman ”blogeja, jaikuja, kaikuja, flickereitä ja facebookkeja”?

Onko nykymuodossa oleva sosiaalinen media parantanut elämänlaatuamme vai ainoastaan tuonut yhden tavan käsitellä sosiaaliseksi pääomaksi uhrattua tietoa ja tehostanut viestintää? Tekevätkö tiedon saavutettavuus, informaation joustava kulku, tehostunut viestintä ja virtuaaliset kaverit meistä onnellisen tai edes tyytyväisen? Tuovatko sosiaalisen median välineet meille lisäarvoa vai ohjaavatko toimintaamme silkka mielenkiinto, uteliaisuus ja tarve kannanottoon? Muodostavatko inhimilliset vuorovaikutussuhteet kuitenkin todella merkitykselliseksi myös tietoverkot? Toisaalta koneiden ja ihmisen vuorovaikutukseen perustuvat web-tekniikat ja -teknologiat voivat toimia vaikka hengenpelastajina varoittaen tulevasta luonnonkatastrofista…

On mielenkiintoista nähdä, millaisesta ihmisen, koneiden ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta puhumme seuraavien vuosien aikana. ”Web 3.0” on ollut yksi tapa yrittää ennakoida ja selittää tätä kokonaisuutta. Yksi askel koneiden ja ihmisten välisen ymmärryksen laajentamiseksi on ollut kehittää semanttisen webin teknologioita. Tim Berners-Lee, joka tunnetaan myös WWW:n kehittäjänä, määrittää semanttisen webin ”dataverkostoksi, joka voidaan käsitellä suoraan tai välillisesti koneiden avulla”. (www.wikipedia.com, suom. MJ) Sovellukset ja web-palvelut tulkitsevat tietoa oikeellisemmin ja paremmin tuntiessaan merkkimössöstä esille pompahtavia merkityksiä ja ilmiöiden välisiä semanttisia yhteyksiä teknisesti uudella tasolla. Sitten käydään vain odottamaan eri visioissa vuoteen 2020 sijoitettuja Web 4.0:n ubiikkeja ratkaisuja…

Matias Juomoja

Kannattaako yrityksen sijoittaa omia resursseja kielikoulutukseen?

2010-12-17T13:14:00.000+02:00

Kielen opiskelu luo aina positiivisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Vaikka alkeiskurssilta ei kannatakaan odottaa paljon kielen oppimisen suhteen, silti siitä voi olla yritykselle suurta hyötyä. Erityisesti se koskee sellaisia vaikeita kieliä kuten venäjää. Yleinen käsitys siitä, että venäjä on vaikea kieli, pitää paikkansa. Kuitenkin alkeiskurssi on yleensä vaikein jakso oppimisen näkökulmasta.

Tavallisesti alkeiskurssi kestää kolmesta neljään kuukautta, jonka jälkeen opiskelija osaa kirjaimet, yleisimmät kohteliaisuusfraasit, numerot, yleiset substantiivit, verbit, käytännölliset paikan adverbit ja paljon muuta hyödyllistä. Lisäksi hän pystyy lukemaan katujen nimet, kauppojen kyltit, metroasemien nimet, osaa tiedustella hotellinsa osoitteen ja kellon ajan. Kaupoissa hän uskaltaa mennä kysymään hintoja käyttäen muutamia käytännönfraaseja. Riittääkö tämä sitten lähtökohdiksi? Alkeiskurssin ansiosta opiskelija saa enemmän vapautta liikkua itsenäisesti tai pienin porukoin suurissa kaupungeissa kuten Pietarissa tai Moskovassa.

Alkeiskurssi on yleensä aika vaikea ja haasteellinen. Venäjän kielen oppimisen vaikeus johtuu kirjainten erikoismuodoista sekä ääntämisen erilaisuudesta. Opiskelijat huomaavat, että toisten kirjainten ulkomuoto on samanlainen kun suomen kielessä ja toiset kirjaimet ovat aivan oudon näköisiä. Vain viisi kirjainta vastaa suomen aakkosta, eli A, M, K, T ja O. Kaikki muut kirjaimet on opittava uudestaan.

Venäjän kielen erikoisuus ovat sekä seitsemän ”s-kirjainta” että liudentuneet konsonantit. SFS 4900 -standardin mukaan ne ovat mm. s, š, z, ž, ts, tš, štš. Moni opiskelija oppii ne kuitenkin melko nopeasti, koska melkein kaikki löytyvät eri Euroopan kielistä. Vain ääni štš on hyvin erikoinen suomalaisille korville. Sitä ei löydy muista kielistä kuin bulgarian ja ukrainan kielistä.

Ensiaskeleet tuntemattomaan kieleen ovat hauskoja ja koko kokemus on hyvin virkistävä. Tavallisesti se tuo onnistumisen tunnetta. Opiskelijat ovat innoissaan ja kehittyvät nopeasti, mikäli kiinnostus kieleen sekä maahan säilyy. Innostusta voi lisätä myös se, että yrityksellä on aitoja liiketoiminnallisia intressejä Venäjää kohtaan. Minkä tahansa kielen oppiminen on kuitenkin työtä. Mutta työ voi olla hauskaa ja mukavaa. Pitkässä juoksussa tarvitaan myös kärsivällisyyttä koko oppimisprosessiin. Vasta kolme vuotta kestävän opiskelun jälkeen venäjän kieli muuttuu tutuksi.

Loppujen lopuksi on yrityksen itsensä päätettävissä, onko sen järkevä mennä sijoittamaan omia resursseja ja varojaan kielikoulutukseen. Päätökseen vaikuttavat yrityksen sisäiset liiketaloudelliset tavoitteet kiinnostuksen alla olevan kielen maata tai käyttöaluetta kohtaan.

Elvira Lazareva

”The Internet? Bah!”

2010-12-08T14:32:00.000+02:00

Newsweek ilmaisi näin vielä 1995 otsikoissaan epäuskonsa siihen, että Internet valloittaisi maailman.

Toisin kävi ja teknologian kehittyminen jatkuu hurjaa vauhtia. Puhutaan jo ubiikkiyhdyskunnasta, jossa tuoksut, lämpö, kosketus liikkuvat netissä, auto hoitaa parkkimaksun parkkiruudun kanssa, lääkäri saa tiedon kuntoilustamme suoraan sykemittarista, roskapönttö jakaa sinulle lajitteluneuvoja.

Kuulostaako uskomattomalta? Lue lisää Jyrki Kasvin ajatuksista mm. slidesharessa

http://www.slideshare.net/JyrkiKasvi/median-tulevaisuus-onko-sit-3049896

Tee mielikuvitusmatka työelämään vuonna 2020? Mikä on muuttunut olennaisesti viestinnässä?

Mervi Varhelahti

Viestintävälineiden käytön haasteet

2010-11-15T12:51:00.000+02:00

Tieto- ja viestintätekniikan kehitys jatkuu hidastumatta. Kehitys on niin nopeaa, että sen perässä on tavallisen tallaajan hyvin vaikea pysyä. Tieto- ja viestintätekniikka ympäröi arkeamme kaikkialla. Kaikki ymmärtävät, että sillä on suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa mutta silti se nostaa usein niskavillat pystyyn ja tuo mieleen katkoksia, odottelua, tietotulvan. Tekniikka on kuitenkin ainoastaan mahdollistaja. Se tuo keinoja parempaan vuorovaikutukseen ja tiedon levittämiseen. Se ei yksinään takaa onnistumista.

TeliaSonera Finland järjesti syksyllä tilaisuuden The New Spirit of Finland, johon oli kutsuttu esiintyjiä eri aloilta. Siellä esiteltiin Aalto-yliopistossa tehty tutkimus, jossa pyrittiin muun muassa saamaan syvällisempää ymmärrystä tietotyön viestinnällisiin ongelmiin. Yhtenä johtopäätöksenä oli, että yrityksen työntekijät valitsevat usein viestintävälineitä melko epärationaalisesti ja omaan mukavuuteen pohjautuen. Koulutukselle ja käytännöille on siis selkeästi tilausta.

Alla on linkki seminaarin sivulle. Sieltä löytyy video, jossa Mika Hyötyläinen kertoo tutkimuksesta ja sen tuloksista esityksessään ”Viestintävälineiden käytön haasteet”.

http://www.spiritfinland.sonera.yxi.fi/esitykset.php

Maarit Saarikko

Kieltenopettajasta viestinnän kouluttajaksi

2010-10-22T09:45:00.000+03:00

Aloittaessamme yrityskouluttajina epäilimme aluksi kykyämme pärjätä viestinnän kouluttajina, olemmehan vieraiden kielten opettajia. Emmekä olleet itse ainoita epäilijöitä, sillä myös tutut ovat ihmetelleet, miten kieltenopettaja nyt voi toimia viestinnän kouluttajana yrityksissä. Onpa seuraava kommenttikin sanottu suoraan päin naamaa: Miten sinä nyt viestintää voit yrityksissä kouluttaa, sinähän olet kieltenopettaja etkä mikään viestinnän opettaja.

Tämä pelko on kuitenkin osoittautunut aivan turhaksi, sillä ovathan kieltenopettajatkin viestinnän opettajia. Yrityksissä halutaan tällä hetkellä koulutusta muun muassa esittelytaidoista, neuvottelutaidoista, puhelinviestinnästä ja kokouskäytännöistä eli samoista sisällöistä, joita myös kieltenopettajana jatkuvasti opetamme ja jotka korostuvat tärkeinä sisältöinä tutkinto-opetuksessakin. Kieli vain on eri.

Kieltenopettajana olemme siis tottuneet opettamaan kyseisiä sisältöjä vieraalla kielellä, miksemme siis osaisi tehdä samaa äidinkielellämme. On vahvuus, että viestintätaitojen lisäksi pystymme vieraiden kulttuurien asiantuntijoina kouluttamaan yrityksissä myös kulttuurienvälistä viestintää. Meillä kielten ja viestinnän opettajilla on yrityksissä varmasti paljon annettavaa.

Piia Palmroth ja Tiina Hirard

Mitä opin tänään?

2010-10-06T10:33:00.000+03:00

Kaikki inhimillinen toiminta (esimerkiksi kaupankäynti, tanssiesitys tai opettaminen) on viestintää. Mitä siis viestinnän kouluttajan tulee osata ja tietää? Kaikki?

Viestinnän alalla työskentelevän, kouluttajankin, tulee ymmärtää uuden tekniikan tuomat mahdollisuudet, olla monitaitoinen ja luova, ymmärtää yrittäjyyttä (asiakkaan liiketoimintaa) ja sen mukanaan tuomia tarpeita, olla valmis jatkuvasti kehittämään omaa osaamistaan. On hallittava projektityöskentely, opittava sietämään painetta ja epävarmuutta, tunnettava työprosessit, omattava kyky sopeutua muutoksiin ja hallittava ilmaisu. Yleissivistyskin auttaa. Kansainvälinen kilpailu lisää entisestäänkin strategiaosaamisen merkitystä myös viestinnässä.

Pääjohtaja Timo Lankinen kirjoittaa Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa – hankkeen väliraportissa (http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/files/222/Valiraportti_29.1.2010.pdf) näin:

Tieto ja sen luominen muuttuvat yhä yhteisöllisemmiksi ja edellyttävät vuorovaikutteisen
työskentelyn ja verkostoissa toimimisen ja vaikuttamisen taitoja. Nämä asettavat
uusia haasteita sille, miten koulussa työskennellään, käsitellään, tulkitaan, jäsennetään
ja muokataan erilaisia sisältöjä. Tulevaisuuden kannalta olennaiset uuden
ajan kansalaistaidot syntyvät sekä yksilöllisten että yhteisöllisten oppimisprosessien
tuloksena.

Maailman opettajien päivän (MOP) tarkoituksena on muistuttaa opetus- ja kasvatustyön tärkeydestä muuttuvassa maailmassa. Päivän kansainvälinen teema tänä vuonna on "Recovery begins with teachers".

Päivi Hänninen

Ai niin, tänään opin, että seal on suomeksi silja. Tai ainakin olisi, jos luova ja ajattelukykyä omaava A1 tason S2 – opiskelija saisi päättää. Mukavaa maailman opettajien päivää!

Mietteitä Venäjän kulttuurista.

2010-09-30T12:22:00.000+03:00

Venäläinen kulttuuri on yhtä laaja ja loputon kun Venäjä itse. Lisäksi Venäjällä ei ole yhtäläistä ”venäläistä” kulttuuria, joka hallitsee tasaisesti ympäri maata vaan se koostuu erilaisista ja toisistaan erottamattomista itsenäisistä osioista. Ne osiot luovat jokaiseen ihmiseen omaperäisen sisäisen kokonaisuuden eli oman maailman. Tästä lähtökohdasta on hyvä aloittaa matkaa uuteen venäläiseen kulttuuriin.

Mistä löytyy avain Venäjän kulttuurin ymmärtämiseen? On kirjoitettu satoja oppaita ja ohjeita, joissa kerrotaan Venäjän kulttuurin erikoisista piirteistä. Tästä kirjavasta kirjosta on usein hyvin vaikea löytää juuri ne olennaiset osat, jotka olisivat tärkeitä omassa tilanteessa. Mihin sitten kannattaa ottaa eritystä huomiota asioidessa venäläisten kanssa? Avoimuus ja vilpitön uteliaisuus uutta kulttuuria kohtaan ilman turhaa leimausta on järkevin tapa toimia. Silti varoituksen sanana pitää sanoa, että on kaikista vaarallisinta yrittää lähestyä tuntematonta maailmaa ennakkoluuloisena ja tietämättömänä sekä uhkarohkeana ja sinisilmäisenä. Odottaessa asiantuntijalta vastauksia omiin kysymyksiin on hyvin tärkeää tietää, mitä minä itse tiedän jo Venäjästä, ja onko se tieto oikea? Kostuuko minun tietoisuuteni oikeista vai vääristä palikoista? Ymmärränkö, mitä venäläinen ihminen viestittää piiloviestinnällä? Ymmärtävätkö venäläiset minua oikein? Miten meistä voi tulla hyviä kumppaneita? Onko meidän välissä edelleen näkymätön muuri, joka estää meitä ymmärtämästä toisiamme? Mitkä ovat minun ja venäläisen ihmisen yhteisiä arvoja eli niitä henkisiä siltoja, jotka yhdistävät meitä oikeasti ja tekevät meistä hyviä ystäviä, kavereita, kollegoja, kumppaneita?

Jokainen liikemies haluaa löytää oman ”Eldoradonsa” Venäjältä. Venäjän markkinat kiehtovat ja lupaavat paljon. Miksi toiset onnistuvat siellä ja toiset eivät? Mikä on onnistumisen salaisuus? Lyhyessä ajassa voi syntyä hyvin paljon kysymyksiä, mutta niihin on hyvin vaikea vastata lyhyesti. Yksi universaalinen vastaus kaikkiin kysymyksiin on kuitenkin olemassa. Yli tuhat vuotta kestänyt historia ja maantieteellinen erilaisuus ovat kaikista tärkeimpiä elementtiä venäläisessä mentaliteetissa. Siinä piileskelevät tärkein venäläinen arvomaailma sekä koko kansan identiteetti. Ymmärrettyään sen tärkeän roolin venäjän kulttuurissa syntyy luonnollinen kunnioitus jokaista venäläistä ihmistä kohti huolimatta siitä, kenen kanssa on tekemisessä. Maan yhteinen historia ja luonto yhdistävät ihmisiä yhteen, tekevät heistä ”Venäjän maalaisia”. Tämä on se helpoin resepti menestykselliseen tulokseen. On turha hakea apua venäläisestä yleissivistysetiketin normeista ja käyttäytymistapojen standardeista, jos ei ymmärrä kansan henkistä perintöä, jota kutsutaan ”salaperäiseksi venäläiseksi sieluksi”.

Elvira Lazareva

Kuusi viestintäkoulutusta tutkittavana

2010-08-31T10:26:00.000+03:00

Tietojärjestelmätieteen opiskelijana sain keväällä 2010 loistavan mahdollisuuden analysoida ja tutkia kuutta erilaista viestintäkoulutusta. Tietojärjestelmätieteen opintoihin tutkimus sopi erinomaisesti, sillä jokaisessa koulutuksessa oli hyödynnetty yhteisöllisiä teknologioita koulutuksen aikana. Koulutuksissa oli käytetty esimerkiksi Facebookia, Adobe Connect pro:ta, keskustelualueita ja blogeja.

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, mitä kouluttajan tulee huomioida, kun hän integroi yhteisöllisiä teknologioita työelämän viestintäkoulutukseen. Tutkimuksen toteutin haastattelemalla koulutuksien toteuttaneita viestintäkouluttajia sekä opiskelijoita. Tuloksena syntyi seuraava taulukko:

Yrityskoulutuksissa tulee huomioida eri tekijät: kouluttaja, yritys, opiskelija ja materiaali/tehtävät. Vaikka taulukossa on paljon asioita, joita kouluttajan tulee huomioida, niin tärkeintä on kuitenkin viestintävälineen, tehtävän ja toimintatapojen yhteensopivuus!

Lue lisää tutkimuksesta http://gradu9329.blogspot.com/

Mervi Varhelahti

Mitä juuri tämä asiakas tarvitsee?

2010-06-10T10:48:00.000+03:00

Neuvottelutilanteeseen valmistaudutaan ihannetilanteessa hyvin ja huolellisesti. Uudenkaan asiakkaan luokse ei tarvitse lähteä tietämättömänä; yritysten kotisivut, hakukoneet , face book jne. perehdyttävät ja lisäävät tietoja. Lisäksi yrityksillä on mukaan otettavaksi tyylikästä esittelymateriaalia ja power point - esityksiä, joiden turvin saa helposti vierähtämään puolikin päivää asiakkaan luona. Pahin kauhukuva asiantuntijallakin on se, että sitten oikeassa viestintätilanteessa sanat loppuvat eikä tule mieleen mitään järkevää sanottavaa. Onhan myös opetettu, että esiintymisjännityksen saa kuriin siten, että valmistautuu huolellisesti. Salkku siis täyteen materiaalia ja matkaan!

Liian täyteen lastatun ja valmiilla sanoilla varustelun neuvottelijan, myyntimiehen tai asiantuntijanaisen kohtaaminen jättää asiakkaan kylmäksi. Neuvottelutilanne rakentuu vuorovaikutukselle, toisen osapuolen huomioimiselle, kuuntelemiselle ja kohtaamiselle. Siinä tarvitaan kohteliaita käytöstapoja, jutustelutaitoja, katsekontaktia, kuuntelemisen halua ja kykyä sekä aitoa kiinnostusta asiakasta kohtaan. Asiakas saadaan viihtymään ja kiinnostumaan. Oikein asetetuilla kysymyksillä saadaan toinen osapuoli myös kertomaan todelliset tarpeensa ja motivaationsa. Vasta asiakkaan aidon kohtaamisen ja vuorovaikutteisen keskustelun kautta päästään tavoitteeseen ja myymään asiantuntemusta, palveluita ja tuotteita.

Mihin uppoavat diaesitys ja esitteet? Asian esittämisen tukena voivat palvella hyvin, kun materiaali on valittu huolellisesti niin, että se vastaa asiakkaan kysymyksiin ja tarpeeseen ja vain siihen. Omaa yritystä on toki mukava kehua ja mainostaa, varsinkin jos se on kerännyt mainetta ja kunniaa ja toimii yhteistyössä muiden kuuluisien ja menestyvien yritysten kanssa. Siihen joukkoon on asiakkaankin mielestä mukava kuulua, kunhan vakuutetaan, että mahtavan menneisyyden lisäksi tällä yrityksellä on edessään myös loistava tulevaisuus. Tätä tulevaisuutta halutaan rakentaa juuri tämän asiakkaan kanssa vastaamalla juuri tämän asiakkaan tarpeeseen.

Riitta Uitto

Oppimispäiväkirjat – aivan kamalaa ja kamalan ihanaa

2010-05-21T10:39:00.000+03:00

Olen kuluneen kevään aikana innostunut käyttämään oppimispäiväkirjaa erityisesti kirjoittamisen kurssin osatehtävänä. Lähdin liikkeelle varovasti, hieman arastellen, mutta päiväkirjojen myötä tullut palaute on ollut niin hyvää, että aion jatkaa näiden käyttöä tulevillakin kursseillani.

Päiväkirjaa on kirjoitettu Optima-alustalla siten, että kurssilaiset näkevät ja voivat kommentoida toistensa tekstejä, mutta ulkopuoliset eivät tekstejä näe. Aikuiskoulutuksen aloittava ryhmä otti päiväkirjakirjoittamisen vastaan hyvin, ja opiskelijat näkivät toistensa tekstien lukemisen myös vuorovaikutusta parantavana asiana:

”Parasta tässä kurssissa oli ehdottomasti erilaiset tehtävät, joihin jokainen vastasi itsenäisesti vuorollaan. Mielestäni tämän tyyppinen oppiminen on rohkaisevaa, opettavaista ja ennen kaikkea yhteishenkeä luovaa. Myös oppimispäiväkirjalla on ollut samanlaisia vaikutuksia oppimiseen ja vuorovaikutustaitoihin.”

”Tämähän on varsin hauskaa, päiväkirjan kirjoittaminen. Odotan milloin ihmiset kirjoittavat lisää, jotta pääsen oppimaan/lukemaan uutta. Miksei joka aineella voisi olla oppimispäiväkirjaa, veikkaan että kaikki muutkin olisivat tosi innoissaan;)”

Opettajan kannalta parasta antia päiväkirjoissa on kuitenkin se, että niiden avulla saa aivan suoraa, sekä positiivista että hyvinkin kriittistä palautetta siitä, mitä on tunneilla tullut tehtyä ja miten opiskelijat ovat opetukseni ymmärtäneet.

”Viikon ensimmäisillä tunneilla käsiteltiin sähköpostiviestintää. Asia oli todella hyödyllinen, ei ole ennen tullut mietittyä näin tarkasti, että mitä siihen sähköpostiviestiin nyt kannattaakin kirjoittaa. Mallisähköpostit piristivät mukavasti luentoa.”

”Oli hauska tunti tarkastellessamme todella omaperäisiä sähköpostiviestejä, joita opettajamme on kerännyt aikojen saatossa. Tästä lähtien kiinnitän kyllä enemmän huomiota viestin aloitukseen, sanastoon ja ulkoasuun. Olivat ne tunnilla käydyt sen verran tökeröä katseltavaa.”

Oppimispäiväkirja sopii mielestäni miltei mille tahansa kurssille. Päiväkirjatyyppinen kirjoittaminen avaa ajatuksia, kirjoittaminen saa olla melko vapaamuotoista eikä koko aikaa tarvitse tuijottaa oikeinkirjoitussääntöjä. Suurin osa opiskelijoista kirjoittaa kuitenkin hyvää yleiskieltä, tyylilaji vaan lähenee arkista pakinatyyliä, mikä tekee usein tekstistä myös humoristista:

”Jännitys oli käsinkosketeltava, kun aikamme gladiaattorit asetelivat areenalle ensi kertaa miekat teroitettuna. Kämmenhiestä kosteat muistikortit ja pelon sakeuttama ilma täyttivät Colosseumin. Nyt oli tosi kyseessä. Täällä miehen arvo mitataan sanoilla ja ppt-tiedostolla. Mitään loppukoetta ei pidettäisi. Armoa ei annettaisi, mutta ei sitä kukaan myöskään pyytäisi. Miehet, projektori ja yleisö. Miesten aseina ethos, logos ja pathos. Tavoitteena ikuinen elämä historian kirjoituksissa Martin Luther Kingin, Winston Churchillin ja Malcolm X:n kaltaisten suurten puhujien joukossa. Keisari istui luokan takana tarkkailemassa ja valmiina kääntämään peukaloaan. Kaikki oli valmista. Kohta päätettäisiin lopullinen kykymme viestijöinä. Yleisön villi kohina hiljeni kuin miekalla leikaten, kunnioituksesta, samalla kun taistelijat astelivat areenalle. "Kaikki haluavat sinun onnistuvan!". Mieleeni muistunut sanahelinä oli mentorimme viimeisiä neuvoja ennen varsinaista koetusta. Mitä vielä! Tämä yleisö halusi nähdä kuinka leijonat päästetään irti.”

”Keisarin” korvat kuumottivat tekstiä lukiessani, mutta oivallista palautettahan se on. Ehkä toimin toisin tulevaisuudessa, ehkä en.

Oppimispäiväkirjan avulla voi seurata, miten asioita on oppitunneilla ymmärretty, ja niiden avulla voi myös korjata selkeitä väärinymmärryksiä. Päiväkirja hyödyttää siis monella tavalla opettajan työtä. Tekstien lukeminen vie toki aikaa, varsinkin, kun olen yrittänyt myös vastata kysymyksiin ja kommentoida ainakin suurta osaa teksteistä, mutta lukeminen on myös palkitsevaa:

”Tällä viikolla käsiteltiin kirjoittamista ja raportointia. Kirjoittaminen on itse asiassa laajempaa ja syvemmin ymmärrettävää, kuin olin ajatellutkaan. Harvemmin kirjoitustöitä tehdessäni olen tavoitteita ja tyylejä tietoisesti ajatellut, mikä näyttää hyvältä on riittänyt. Pitäisiköhän seuraavaa raporttia kirjoittaessa syventyä muuhunkin kuin pelkkään asiaan?”

Paula Aali - suomen kielen ja viestinnän lehtori

Vaihda tietosi uusiin

2010-05-07T23:36:00.000+03:00

On vaikea nähdä eteensä vakiintuneessa maailmassa. Viestimme tietyillä tavoilla muuttamatta käytäntöjä, vaikka valittaisimme nykyisten toimimattomuudesta. Vaikka olisi ratkaisuja ongelmiin, joita kohtaamme.

Ihminen rakentaa taloja puusta ja autoja metallista. Muovi viedään kaatopaikalle ja yritetään saada hajoamaan. Emme edes ajattele sitä, mutta ulkoapäin katsottuna se on outoa. Muovin hajoaminen kaatopaikalla kestää vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja, vaikka sitä yritettäisiin mekaanisesti nopeuttaa.

Mikä tahansa puinen talo tai metallinen auto alkaa rapistua muutamassa vuodessa vaikka niitä ylläpidetään jatkuvasti. Kun miettii hetken tätä asetelmaa kysyy, miksi autoja ei tehdä muovista eikä taloja? Miksi muovi viedään kaatopaikalle eikä hyödynnetä uudelleen.

Totuttujen asioiden muuttaminen on usein vaikeaa. Emme näe maailmaa muuttuvana, vaan stabiilina. Asia on kuitenkin toisin. Ja on muutoksia, jotka voisivat tehdä elämämme helpommaksi.

Perinteisesti lähetämme tietoa ihmisille ja he jokainen tallentavat sen tahoillaan. Eikö olisi helpompaa vain käsitellä tietoa yhdessä paikassa ja ihmiset tulisivat sinne muokkaamaan ja kommentoimaan sitä. Ei varastointiongelmia, ei miettimistä mihin kaiken laittaisin ja mistä kaiken löytäisin. Ja tietty tieto olisi kaikkien ulottuvilla tietyssä paikassa. Ajatus on uusi, koska fyysisillä tallennusvälineillä se ei ole mahdollista. Mutta sähköisessä maailmassa usein on. Voimme löytää uusia mahdollisuuksia, jos etsimme.

Eräs mahdollisuus ovat erilaiset wikit, siis yhteisesti muokattavat foorumit noin yksinkertaistetusti sanottuna. Antiikissa tieto oli usein dialogin muodossa, mutta me emme ole tottuneet siihen. Laajentamalla vähän näkökulmaamme, voimme huomata jatkuvan vuorovaikutteisuuden tarjoavan etuja. Virheet eivät jää roikkumaan ja uusin tieto on helppoa päivittää yhteisesti hyödynnettäväksi.

Google on esittänyt wikin korvaavan nykyisenmallisen netin. Suomalaiset alan huippuosaajat ovat ounastelleet samaa tapahtuvaksi opintomateriaalien ja intranetien suhteen. Niin tai näin, sosiaalinen media muovautuu ja kehittyy silmää nopeammin. Ainoa keino pysyä mukana muutoksessa on vuorovaikutus, jollaista Osake-hankekin rakentaa tahollaan koulumaailman ja yritysmaailman kesken.

Osallistu keskusteluun ja laita itsesi peliin!

Tutustu myös aikuiskoulutuksen wikiratkaisuun Ammattiwikiin.

Kiitos, kun huomasit

2010-04-13T14:23:00.000+03:00

Matkustin bussilla Helsingistä itäänpäin matkalukemisena työpapereiden lisäksi Miika Nousiaisen mainio esikoisromaani Vadelmavenepakolaiset ja Expressbussin asiakaslehti Expressi 1/2010. Sekä Expressissä että Vadelmavenepakolaisissa käsiteltiin yhtä viestinnän osa-aluetta, palautteen antamista.

Miika Nousiainen kirjoittaa romaanissaan ruuan kehumisesta seuraavasti: Amerikkalainen esittää, ruotsalainen arvostaa aidosti. Jos ruotsalainen sanoo ruuan olleen fantastista, on se Suomessa ihan ok. Jos joku asia on kanonbra, huippuhyvä, ilmaistaan sama arvio suomeksi muodossa: 'ei huono'. Jättebra, tosi hyvä, kuuluu suomeksi 'Olen minä paskempaakin syönyt.' ... Ruotsalaiset kehuvat kun aihetta on.

Expressin artikkeli, Palaute on arjen viestintää, on hyvä muistutus lukijalle arkisesta vuorovaikutuksesta ja viestinnästä. Johanna Pelto-Timperin kirjoittamassa artikkelisssa oli haastateltu psykologi Ilona Rauhalaa, joka muistutti, että positiivista palautetta tulisi saada kolmesta viiteen kertaa enemmän kuin negatiivista, mutta Suomessa tämä suhde on päälaellaan, koska meillä annetaan helposti vain negatiivista palautetta.

Rauhala sanoo, että voi sanoa, että kaikki viestintä on palautetta, koska palautteen antaminen on vuorovaikutuksen perusta. Palautteen luonne riippuu tilanteesta, jossa sitä annetaan. Työpaikoilla saatu palaute liittyy usein työsuoritukseen, joko siinä onnistumiseen tai muutostarpeeseen, kun jotain pitäisi tehdä toisella tavalla, paremmin. Yksityiselämässä palaute kohdistuu tunteisiin. On hyvä, jos vuorovaikutus toimii työssä ja kotona, mutta sekin riittää, että palautetta saa edes toisessa.

Pitäisi päästä pois kierteestä, että palautetta annetaan vain huonoista asioista. Palautteen antamista voi opetella ja sitä myös oppii, niin että siitä tulee luonnollista ja luontevaa. Kiitos on myös yksi palautteen muoto.

Kiitos, kun huomasit, että olen tehnyt kotitehtävän.

Päivi Hänninen

Ei kiirettä mihinkään

2010-03-29T14:43:00.000+03:00

Aloitin reilu vuosi sitten omaa osuuttani OSAKE-viestintäkoulutushankkeessa. Viestintäkoulutuksen tarpeet yrityksessäni olivat valtavat ja odotukset suuret. Yksi hanke ei voi millään korvata vajetta, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Laajan kartoituksen jälkeen oli tehtävä linjaus: vähemmän on enemmän. Ja näin myös kävi.

Yksi arvokkaimmista kokemuksistani projektin aikana oli kiireettömyyden vaalimisen tärkeys. Kartoitusvaiheen haastatteluihin monet tulivat tukka putkella ja suorastaan hengästyneinä. Ja säntäsivät taas töihinsä keskustelutuokiomme jälkeen. Monet myös valittivat ainaista kiirettä: on niin kiire kokoa ajan, ettei tiedä, mitä on tekemässä, miten ja miksi.

Koulutukseen päätettiinkin valita mahdollisimman paljon läsnäoloa ja lähityöskentelyä sisältävä toteutus: tapaamisemme olivat intensiivisiä ja dialogisia neljän tunnin mittaisia iltapäiviä. Näin päästiin rauhoittumaan aitoon vuorovaikutukseen. Olin samassa veneessä koulutettavieni kanssa: myös minun piti rauhoittua tapaamisiimme ja hiljentää vauhtia, kun menemisen meininki koskee meitä opettajiakin.

Kuinka hektistä yrityksessä olikaan, valkeni minullekin vasta viimeisessä tapaamisessamme. Eräs ryhmäläisistä kertoi, että ensimmäinen tunti menee ihan vielä siihen, että omat työasiat kieppuvat päässä. Vasta pitkän ajan päästä pystyy keskittymään todella siihen, mikä sillä kertaa on koulutuksen aiheena.

Tätä kirjoittaessani löydän vielä uuden ilon aiheen: oppiminen ei suinkaan pysähtynyt siihen, kun projekti oli ohi. Vuoden aikana kertyneet kokemukset vaikuttavat minussa ja hakevat paikkaansa mielessäni - ja toivon mukaan muuttuvat minun omaksi hiljaiseksi tiedokseni.

Sirpa Rajala

Suomen kielen ja viestinnän opettaja Sirpa Rajala osallistui Osake-hankkeeseen kouluttajana vuonna 2009.

Zen ja yritysviestintä

2010-01-30T10:20:00.000+02:00

Oma OSAKE-projektini on ohi, mutta elämä yritysviestinnän parissa jatkuu. Olen tämän viikon aikana perehtynyt kahteen ennalta tuntemaani aiheeseen uudelta kannalta.

Ensimmäinen aihe on esitystaidot ja erityisesti esityksen suunnittelu. Olen lukenut Garr Reynoldsin viime syksynä suomeksi ilmestyneen kirjan Esityksen suunnittelu - zen ja pelkistämisen taito. Reynoldsin blogi Presentation Zen on ollut tuttu jo jonkin aikaa, mutta tuon kirjan kääntäminen suomeksi on kyllä upea kulttuuriteko!

Kaikki kirjassa esitetyt väitteet ovat valitettavan tosia. Olen itse yrittänyt saada esityksiini Reynoldsin peräänkuuluttamia asioita: ilmavuutta, kuvia tekstin sijaan, tiivistämistä, olennaisen välittämistä. Silti on vielä paljon opittavaa. Joskus tuntuu myös siltä, että kuulijoina odotamme perinteisiä puuduttavia diatulvia, perinteisiä handouteja eli ojenteita ja perinteistä tapaa saada puhujalta valmiita vastauksia herättävien kysymysten sijaan. Hyvä kirja, suosittelen lämpimästi.

Toinen aihe liittyy verkkoviestintään ja erityisesti internetmarkkinointiin. Olen lukenut vasta ilmestynyttä kirjaa Klikkaa tästä: internetmarkkinoinnin käsikirja. Kirja on todella hyvä opas uuden ajan viestinnästä ja sen eri muodoista, ja sormeni syyhyävätkin päästä käyttämään sitä opetuksessani. Kirjan nettisivuihin kannattaa tutustua.

Tammikuu on ollut kylmä ja kaunis - ehkä helmikuu on heleämpi!

Paula Aali

Osake-annista

2010-01-28T12:33:00.000+02:00

Osake-hanke päättyi omalla kohdallani tänään, kun kävin keskustelemassa yrityksessäni viime vuoden aikana tekemästämme yhteistyöstä. Mutta vaikka hanke nyt päättyykin, se on varmasti mielessäni vielä pitkään, sillä niin paljon opin uutta ja sain arvokkaita kokemuksia työelämästä.

Yksi hankkeen suuri anti itselleni oli se, että pääsin tutustumaan yritykseen niin pitkäksi aikaa. Vajaan vuoden aikana tutuksi tulivat niin yritys, siellä työskentelevät ihmiset kuin heidän työtehtävänsäkin. Kun syksyllä oli koulutusjakson vuoro, tuntui kaikki jo tutulta, ja koulutus oli melko helppo sitoa yrityksen arkipäivään. Siihen aion keskittyä jatkossakin niin yrityskoulutuksissa kuin tutkinto-opiskelijoidenkin opintojaksoilla, että mitään ylimääräistä ei tehdä, vaan opetellaan tekemään aitoja työtehtäviä uudella, entistä viestinnällisemmällä ja toimivammalla tavalla.

Omassa Osake-yrityksessäni lähes kaikki työnteko oli viestintää, ja uskon, että siellä työskentelevät ihmisetkin viimeistään hankkeen myötä ovat huomanneet viestinnän aseman yritystoiminnassa ja sen tärkeyden yhtenä olennaisimmista työkaluista. Viestinnän kehittämiseen kannattaa todella panostaa! Toivottavasti viime vuonna käymämme keskustelut ja aloittamamme kehitystyö saavat jatkossa kantaa hedelmää. Ainakin koin aina lupaavia onnistumisen tunteita, kun työntekijät alkoivat nähdä oman yrityksensä viestinnän uudella tavalla – juuri siinä piilee kehityksen siemen!

Tiina Hirard

Tiina Hirard osallistui Osake-hankkeeseen kouluttajana vuoden 2009 ajan.

Aikamoinen soppa

2009-12-13T00:46:00.001+02:00

Löysin kirjastosta mielenkiintoisen ja jollakin tavalla erilaisen kirjan johtamisesta. Kirjan nimi on Aikamoinen soppa, johtamisen à la carte, ja siinä 16 suomalaista yritysjohtajaa kertoo omasta tavastaan johtaa. Johtamisreseptejään jakavat mm. Googlen Suomen maajohtaja Petri Kokko, Fazer-konsernin konsernijohtaja Karsten Slotte, Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner ja monet muut.

Itse pidin kirjassa siitä, että se on käytännönläheinen ja ehkä juuri siksi niin kevyttä luettavaa. Jutut ovat vain muutaman sivun pituisia, joten kirja tulee nopeasti luetuksi kuin itsestään!

Johtajien kokemukset vahvistivat entisestään käsitystäni siitä, että viestintä on oleellinen osa yritystoimintaa ja että viestintä- ja keskustelutaidot kuuluvat tärkeisiin johtamistaitoihin. Diacor Oy:n toimitusjohtajan Anni Vepsäläisen mukaan kolme johtamisopin toimivaa koota ovat kuuntelu, kysely ja keskustelu.

Tiina Hirard

Sosiaalinen media – onni ja autuus?

2009-12-04T11:58:00.000+02:00

Osake-hankkeen yhtenä tavoitteena oli viedä sosiaalisen median ilosanomaa eteenpäin yrityksiin. Juuri nyt yritysmaailma elää Suomessa jonkinlaista "break trough" -vaihetta tällä alueella. Yritykset tutkivat sosiaalisen median mahdollisuuksia, jotkut kokeilevat sitä, toiset käyttävätkin jo täyttä häkää. On huomattu, miten luonnollista, tehokasta ja "viatonta" kaverilta kaverille -markkinointi on.

Entäpä jos ei ole halukkuutta sosiaalisuuteen? Edes virtuaalisti. Onko silloin auttamattomasti täydellisen epätrendikäs ja out? Ajastaan jälkeenjäänyt juntti?

Sosiaalisuus ei ole jokatytön ja -pojan ominta aluetta. Kaikilla ei kerta kaikkian ole halua jakaa omia asioitaan edes lähimipien ystäviensä saati täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Jatkuva sosiaaliseeriminen tai onlinessa notkuminen ei ehkä vain sytytä, puhtaasti siksi, että se perustuu hyvin pitkälti kirjoittamiseen.

Mitä sitten jos läppä ei lennä ja tekstin tuottaminen tuottaakin enemmän tuskaa kuin tyydytystä? Joku saattaa pelätä nolaavansa itsensä kirjoittamalla väärin tai jotain hölmöä. Kaikkien ei ole helppoa kuvailla ajatuksiaan kirjallisesti, ja joillakin tuppaa asia muuttumaan ihan vääräksi jopa päinvastaiseksi kuin haluaisi, kun sen työllä ja tuskalla saa väännettyä kirjoitettuun muotoon.

Eipä kaikkien yritysten ja yhteisöjenkään toiminta sovellu sosiaaliseen levitykseen ihan tuosta vain.

Sosiaalisuus on hieno asia: sosiaaliset ihmiset, sosiaaliset suhteet, sosiaalinen jakaminen ja sosiaalinen näkyvyys. Mutta missä kohtaa menee sosiaalisen ja yksityisen raja?

Mirva Salonen

Kirjoittaja on suomen kielen ja viestinnän kouluttaja. Hän on osallistunut Osake-hankkeeseen kouluttajana vuoden 2009 alusta.

Sosiaalisesta mediasta apua projektinhallintaan?

2009-11-22T01:14:00.000+02:00

Osallistuin viikonloppuna Kehittyvä kielenopetus -konferenssiin, jossa keskusteltiin monien muiden aiheiden lisäksi mm. projektityöskentelystä sekä työelämän kieli- ja viestintätaidoista. Erityisesti mieleeni jäi Hanna Torpin (TAMK) esitys verkko-opetuksen parhaista käytännöistä. Hän on parhaillaan toteuttamassa tietojenkäsittelyn opiskelijoille suunnattua kielen- ja viestinnän opintojaksoa, joka etenee Ning-ympäristössä. Kyse on projektioppimisesta (project based learning), jossa osallistujat sekä tutustuvat yritysmaailmaan että oppivat samalla työelämässä tarvittavia viestintätaitoja.

Torp siteerasi esityksessään myös Marianne Renvallin ja Marjo Joshin esitystä työelämän kieli- ja viestintätaidoista. Hän oli yllättynyt ja huolestunut siitä, että ammattikorkeakoulusta valmistuneet opiskelijat eivät koe opiskelun valmentaneen heitä työelämässä tarvittaviin tiimityöskentely-, viestintä-, ongelmanratkaisu- ja organisointitaitoihin.

Torp kirjoittaa koulutukseen ja erityisesti sen tulevaisuuteen keskittyvässä blogissaan myös monista muista Kehittävä kielenopetus -konferenssissa heränneistä ajatuksistaan. Samalla hän esittää ajankohtaisia ja mielenkiintoisia kysymyksiä koulutuksen, työelämän ja sosiaalisen median suhteista toisiinsa. Uskon, että juuri sosiaalinen media tarjoaa työkaluja, joilla voidaan kehittää projektinhallintaa ja viestintätaitoja jo opiskeluaikana ja tarvittaessa myös työelämässä oikeissa yrityksissä.

Hanna Torpin blogi "Grow or Pay": http://hannatorp.wordpress.com/

Tiina Hirard

Tiina Hirard toimii Turun AMK:ssa ranskan, espanjan ja suomen kielen ja viestinnän kouluttajana.

Verkossa vai ei? Kas siinä pulma.

2009-11-10T12:09:00.000+02:00

Paulan kirjoitus opettajan työn yksinäisyydestä sai minut pohtimaan verkko-opettajan työn yksinäisyyttä.

Opetuksemme on monimuoto-opetusta. Niillä kursseilla, jotka ovat kokonaan verkossa, en tapaa opiskelijoita lainkaan ’vanhanaikaisesti’ kasvokkain. Hassua kyllä, vaikka luulisi, että olen silloin opettajana yksinäisempi, en itse asiassa koe asiaa lainkaan niin.

Verkossa olen pystynyt luomaan jokaiseen opiskelijaan jollain tavalla henkilökohtaisemman suhteen: kommentoin jokaisen opiskelijan kirjoituksia ja ajatuksia; saan tietää miten he kokivat onnistuneensa tehtävässä; he kertovat mikä mättää tällä hetkellä kurssin suorituksessa; saan myös antaa heille palautetta, jota he voivat kommentoida.

Valitettavan usein kontaktiopettaja ei saa mahdollisuutta samanlaiseen vuorovaikutukseen: ryhmäkoot ovat suuria ja opetusaika rajallinen, eikä tilaisuutta jokaisen opiskelijan henkilökohtaiseen kohtaamiseen aina ole, vaikka opettaja niin toivoisikin.

Onhan toki verkossa huonotkin puolensa – aika on sielläkin rajallista, motivaatio on hukassa ihan kuten pulpetinkin ääressä ja kielioppi ei jää mieleen kun perjantai painaa päälle. Mutta, verkossa ajan voi halutessaan jaksottaa eri tavoin kuin kontakti-opetuksessa, henkilökohtaista kontaktia voi käyttää motivointiin, ja ne perjantait… no, on asioita joita ei voi muuttaa edes verkossa :)

Kuva: Heikki Rahkonen, Vartiovuorenpuisto, Turku

Marjo Joshi

Marjo Joshi toimii Turun AMK:ssa englannin kielen ja viestinnän kouluttajana. Hän on erikoistunut verkko-opetukseen ja kulttuuriviestintään.

Dialogia koulutuksen suunnittelussa

2009-11-02T13:23:00.000+02:00

Opettajan työ on perinteisesti aika yksinäistä. Kollegoiden kanssa voi keskustella ja saada näin vahvistusta ajatuksilleen, mutta muuten suunnittelu on usein aika yksinäistä.

Olen tämän syksyn aikana saanut OSAKE-projektin tukemana aikaa ja mahdollisuuksia suunnitella koulutusta yhdessä muiden kanssa, päämääränä saada aikaan mahdollisimman onnistunut toteutus viestintä- ja vuorovaikutustaidoista. Koulutuksen suunnittelu on ollut todella dialogista: kaikki ovat saaneet vapaasti tuoda esiin ajatuksiaan, jokaista ajatusta on pohdittu yhdessä ja jokainen on tuonut omia näkemyksiään esiin ujostelematta.

Tulokset ovat olleet todella hedelmällisiä: toteutukset ovat onnistuneet jopa yli odotusten ja vaikuttaa siltä, että kaikki ovat tyytyväisiä.

Olen samalla tehnyt havaintoja siitä, mitä on todellinen dialogi. Vuorovaikutus on muuttunut todelliseksi vuorotoiminnaksi, positiivinen asenne on innostanut meitä kaikkia. Yhteiset palaverit ovat olleet todella tehokkaita ja samalla kodikkaita ja rentoja. Ihmeellistä, hienoa ja uskomattoman tuloksekasta toimintaa.

Dialogin perusajatus - kehitellä ajatuksia eteenpäin - on näkynyt lähes käsinkosketeltavana innostuksena. Se on todella inspiroivaa.

Paula Aali

Kirjoituksen voi julkaista sähköpostitse

2009-10-22T14:57:00.000+03:00

Kuva: Heikki Rahkonen, Olympic National Park, Washington

Voit julkaista kirjoituksen lähettämällä sen sähköpostina osoitteeseen googletunnuksesi.osakeblogi@blogger.com

Muokkaa osoite bloggerin asetuksista sellaiseksi ettei kukaan muu voi käyttää sitä.

Aiheeksi tulee kirjoituksen otsikko ja liitetiedostona olevat kuvat tulevat näkyviin. Ei kannata lähettää suoraan kamerasta tulleita iso-resoluutioisia kuvia vaan ne kannattaa pienentää ensin.

Hello World

2009-10-20T10:53:00.001+03:00

Osake-blogi on avattu.